DevOpsDays Amsterdam 2019 – Kohtaamispaikka meille jotka haluamme tietää parhaat ratkaisut jatkuvaan kehitykseen ja ketterän organisaatikulttuurin luomiseen

DevOpsDays Amsterdam 2019 – Kohtaamispaikka meille jotka haluamme tietää parhaat ratkaisut jatkuvaan kehitykseen ja ketterän organisaatikulttuurin luomiseen

Kesälomani lähestyessä huomasin, että minulla oli vielä useita Comiqin tarjoamia koulutuspäiviä käyttämättä. Jatkuvasti muuttuvassa testiautomaatio/devops maailmassa jokainen hukkaan heitetty oppimismahdollisuus on virhe, jonka tekemisen halusin välttää. Siispä päätin löytää itselleni sopivan tapahtuman jonne voisin mennä oppimaan uusia työtapoja ja tuulettamaan vanhoja käsityksiäni parhaista toimintamalleista.

Kaverin suosituksesta tutustuin Devopsdays Amsterdam tapahtumaan. Sen lisäksi, että konferenssi vaikutti sisällöltään mielenkiintoiselta ja oppimistani tukevalta, oli Amsterdam kohteena minulle uusi tuttavuus. Eli toisin sanoen uusien tietojen ja taitojen lisäksi näkisin maailmaakin. Eipä aikaakaan kun tarvittavat liput oli ostettu ja hotelli varattu.

Päätavoitteita minulla oli konferenssimatkalle kolme. Ensimmäinen prioriteettini oli oppiminen: halusin päivittää tietämystäni jatkuvan kehityksen teknisistä ratkaisuista ja ketterän organisaatiokulttuurin luomisesta. Toinen tavoitteeni oli uusien kontaktien luominen. Kokemuksieni mukaan uusien ihmisten tapaaminen ja heidän kanssaan keskustelu antaa usein paljon enemmän kuin varsinainen konferenssisisältö. On mahtavaa kuulla minkälaisiin ratkaisuihin ihmiset ympäri maailmaa ovat päätyneet niissä ongelmissa, joihin olen itsekin työssäni törmännyt. Kolmas tavoitteeni oli ns. tuulettaa päätä. Välillä on hyvä irtautua omasta projektista muutamaksi päiväksi. Tämän jälkeen töiden pariin voi palata täynnä uutta energiaa ja uuden näkemyksen kera.

Konferenssin pääasiallinen sisältö koostui useista esityksistä, joita olivat pitämässä monet alan ammattilaiset.
Täyden ohjelman voi käydä katsomassa osoitteesta https://devopsdays.org/events/2019-amsterdam/program/.
Kaikki puheet myös löytyvät Youtubesta:
Päivä 1: https://www.youtube.com/watch?v=9e7G2e0GhFo
Päivä 2: https://www.youtube.com/watch?v=mlOd2w5PZQk

Minuun vaikutuksen tekivät erityisesti Charity Majorsin esitys: “Observability for emerging infra: what got you here won’t get you there.” Esityksessä puhuttiin mm. siitä kuinka monitorointi yksin ei ole sama asia kuin havaittavuus (observability). Kehittäjille pitää tarjota mahdollisimman hyvät työkalut siihen, että kehityksen eri vaiheissa muutosten vaikutukset havaitaan mahdollisimman nopeasti ja helposti. Perinteiset seurannan työkalut kuten logit ja monitorointi eivät tarjoa tarpeeksi nopeaa vastetta kehittäjälle. Charityn mukaan uusi koodi olisi saatava mahdollisimman nopeasti tuotantoympäristöön, josta kehittäjä itse näkisi selkeästi vaikutukset järjestelmän perspektiivistä. Kehittäjällä pitää olla omistajuus sekä koodin kirjoittamisesta, tuotantoon viemisestä että tuotannossa seurannasta. Tämänkaltaisella nopealla palautesilmukalla kehitys on nopeampaa ja debuggaus helpompaa, sekä mahdolliset ongelmat huomataan nopeammin.

Toinen esitys ensimmäiseltä päivältä josta pidin kovasti oli Joep PiscaerinCome listen to me, I’m a fraud!” Esityksessä puhuttiin huijarisyndroomasta – siitä kuinka me KAIKKI kärsimme siitä ja miten jokainen meistä voi päästä siitä yli. Tärkeintä on hyväksyä ettei tiedä kaikesta kaikkea ja huijarisyndrooman kokeminen on ihan ok, kunhan sen tiedostaa. Edes kokeneimmat eivät tiedä kaikesta kaikkea!

Toisen päivän esityksistä henkilökohtainen suosikkini oli Matty Strattonin pitämä “Fight, Flight, or Freeze — Releasing Organizational Trauma”. Esitys käsitteli nimensä mukaisesti organisaatioiden traumoja ja sitä mitä pitää tehdä, että tälläisestä traumasta pääsee yli. Koen itse törmänneeni usein näiden “traumojen” vaikutuksiin, erityisesti työskennellessäni isommissa organisaatioissa, joten aihe oli minulle läheinen. Aivan kuten ihminen, voi tiimi tai organisaatio saada “trauman” esimerkiksi vaikeasta ongelmatilanteesta tai haastavasta ongelmasta. Tälläisen trauman takia saattaa tapahtua ylireagointia (esimerkiksi prosessista tulee hidas ja raskas vain, että vältetään tämä yksi harvinainen ongelmatilanne tulevaisuudessa), tai vastakohtaisesti koko organisaation toiminta jäätyy (ei uskalleta tehdä mitään ettei sama ongelma ilmene toistamiseen). Tärkeää on hahmottaa oman työympäristön toleranssi traumoille. Kun tämä toleranssi on hahmotettu, sitä voi ruveta kasvattamaan harjoittelemalla tekaistuissa ongelmatilanteissa (esim. joku tiimistä aiheuttaa järjestelmään hallitusti ongelman ja muut tiimissä työstävät yhdessä ratkaisua ongelmaan samalla prosessejaan hioen).

Esitysten lisäksi taukojen, lounaan ja illallisen yhteydessä (ja jälkeen) oli hienoa päästä vaihtamaan sotakokemuksia asiantuntevien ihmisten kanssa hyvän ruuan ja oluen parissa. Nämä hetket olivat mielestäni konferenssin antoisimmat ja sainkin useita uusia tuttavuuksia, joiden kanssa pääsen toivottavasti vaihtamaan kuulumisia myös jatkossa.

Mielestäni saavutin Devopsdays Amsterdam konferenssissa kaikki itselleni asettamat tavoitteet. Ja ehkä hieman enemmänkin.

Kirjoittajana ja konferenssikävijänä Niko Nousiainen